Tiedättekö sen ihmistyypin, joka ajattelee asioita niin paljon, että hukkuu omaan maailmaansa? Jos ette, opitte tuntemaan.
Viimeinen vuosi on ollut suurien muutosten aikaa. Valmistuin syksyllä 2013 Filosofian maisteriksi yliopistosta, perustin oman taide- ja opetusalan yrityksen, remontoin omakotitalon nykyään entisen poikaystäväni kanssa, josta onnekseni pääsin eroon alkuvuodesta ystävieni, perheeni, poliisin ja lähestymiskiellon avulla, remontoin vuokra-asuntoni, vannoin etten varmasti ota ainakaan vuoteen yhtään miestä pyörimään jalkoihini, tapasin henkilön, jota varmaan kutsutaan sielunkumppaniksi, ja SE suunnitelma meni vähän uusiksi, pääsin kevään 2014 yhteishaussa sisään ammattikorkeaan alalle, josta olen haaveillut noin kymmenen vuotta… Olen käynyt vuoronperään yritysneuvojalla ja psykologilla, fake it til you make it -tapahtumissa ja narsistien uhrien tukiryhmässä, ajanut B-korttia jo puoli vuotta, koska en vaan ehdi/jaksa/pysty, elänyt sitä sellaista yrittäjän elämää, jossa tulot heittelevät 600% kahden kuukauden sisällä, käynyt ulkomailla hermolomalla, kärsinyt burn outista, paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta, tutkiskellut sisintäni ja oppinut paljon.
Kyllä, aion kertoa myös kipeistä asioista: entisestä narsisti-poikaystävästä, parisuhdeväkivallasta, menneisyydestä, yrityksen pyörittämisen haasteista ja siihen liittyvistä peloista. Ja kyllä, aion ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Mutta: aion myös kertoa niistä hyvistä jutuista. Siitä, kuinka en ole koskaan kokenut olevani niin onnellinen , kuin mitä olen tekemieni päätösten seurauksena ollut. Siitä, kuinka oikeastaan asiat on ihan hyvin, tai vaikkei olisikaan, niin kaikesta kyllä selviää… ehkä.
Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä tässä muutosten ketjussa: tällä hetkellä minulla on suuri epäilys siitä, että olen raskaana. Sosiaalisten ja yhteiskunnan asettamien kriteereiden mukaan kaiken pitäisi olla ihan fine: ollaan molemmat sen maagisen 25 ikävuoden ohittaneita, molemmilla on töitä, ja parisuhde on hyvä. Mutta minä en koe olevani valmis olemaan äiti, eikä meidän parisuhde ole valmis ottamaan kolmatta henkilöä mukaan kuvioihin. Mulla on yritys pyöritettävänä ja korkeakoulu käytävänä, eikä kumpikaan meistä halua vielä muuttaa yhteen asumaan. En helvetti vieköön aio tehdä mitään raskaustestiä ennen kuin olen satavarma siitä, että kyseessä ei ole pelkästään joku stressin tai helteen aiheuttama hormonien heitto.
27 päivää myöhemmin 